rdfs:comment
| - George de Godzinsky (s. 5. heinäkuuta 1914 Pietari, Venäjä – 23. toukokuuta 1994 Helsinki) oli suomenvenäläinen säveltäjä, kapellimestari, professori (1985) ja pianisti. De Godzinsky tunnetaan parhaiten iskelmistään, vaikka hän sävelsi myös elokuvamusiikkia, operetteja ja viihdemusiikkia. De Godzinsky oli syntyjään monikansallinen: isän puolelta hänellä on puolalaista, tsekkiläistä, georgialaista ja romanialaista, äidin puolelta sveitsiläistä ja hollantilaista verenperintöä. Hänen isänsä oli pietarilainen virkamies ja yksityisyrittäjä, joka kävi kauppaa Suomessa. Vallankumouksen aikana perhe pakeni Suomeen ja asettui Helsinkiin. Amatööripianisti-isä kokosi emigranttituttavistaan ravintolayhtyeen, joka soitti salonki- ja tanssimusiikkia. Kuusitoistavuotias George liittyi orkesteriin pariksi
|
abstract
| - George de Godzinsky (s. 5. heinäkuuta 1914 Pietari, Venäjä – 23. toukokuuta 1994 Helsinki) oli suomenvenäläinen säveltäjä, kapellimestari, professori (1985) ja pianisti. De Godzinsky tunnetaan parhaiten iskelmistään, vaikka hän sävelsi myös elokuvamusiikkia, operetteja ja viihdemusiikkia. De Godzinsky oli syntyjään monikansallinen: isän puolelta hänellä on puolalaista, tsekkiläistä, georgialaista ja romanialaista, äidin puolelta sveitsiläistä ja hollantilaista verenperintöä. Hänen isänsä oli pietarilainen virkamies ja yksityisyrittäjä, joka kävi kauppaa Suomessa. Vallankumouksen aikana perhe pakeni Suomeen ja asettui Helsinkiin. Amatööripianisti-isä kokosi emigranttituttavistaan ravintolayhtyeen, joka soitti salonki- ja tanssimusiikkia. Kuusitoistavuotias George liittyi orkesteriin pariksi vuodeksi. De Godzinsky opiskeli vuosina 1930–1937 Helsingin konservatoriossa, jossa hänen opettajinaan olivat Selim Palmgren, Erkki Melartin ja Erik Furuhjelm; samalla hän toimi viihdemuusikkona ja Suomalaisen oopperan harjoituspianistina. Ura sai vauhtia, kun hänet kiinnitettiin säestäjäksi maailmankuulun bassolaulajan Fjodor Šaljapinin Kaukoidän kiertueelle vuosina 1935–1936. De Godzinsky säesti maestroa 57 konsertissa Mantšuriassa, Kiinassa ja Japanissa. Hän piti kiertuetta "musiikin korkeakoulunaan". Vuodesta 1938 de Godzinsky toimi kapellimestarina johtaen näyttämöteoksia opereteista ja musikaaleista baletteihin ja oopperoihin mm. Ruotsalaisessa teatterissa, Helsingin kansannäyttämöllä, Tukholman kuninkaallisessa teatterissa ja Göteborgin Suuressa teatterissa. Hän oli myös Radion viihdeorkesterin kapellimestari 1953–1980. Kausi Suomen Kansallisoopperan ja -baletin vierailevana kapellimestarina huipentui baletin ulkomaankiertueisiin 1959–1965 Yhdysvalloissa, Bergenissä, Varsovassa ja Pariisissa. Hän toimi Suomen kapellimestarina eurovision laulukilpailuissa vuodesta 1961 vuoteen 1965. Hän toimi myös Suomen euroviisukarsintojen kapellimestarina vuodesta 1961 vuoteen 1966. Hänen viimeinen suurproduktionsa oli Lahden oopperan Porgy ja Bess 1977. Kapellimestarin uran ohella de Godzinsky tunnettiin viihdesäveltäjänä ja -muusikkona. Sotavuodet kuluivat rintamakiertueilla ja aseveli-illoissa, joiden kapellimestarina hän Messuhallin konserteissa toimi. Vuosina 1936–1943 hän toimi Harmony Sistersin ja vuosina 1955–1977 Kipparikvartetin sovittajana. Mm. Olavi Virran levytykset Hurmio, Kaksi ruusua, Kylmät huulet, Rakkauden muisto, Romanesca, Saavuthan jälleen Roomaan, Sateenkaaren tuolla puolen, Sinitaivas, Tango Poesie, Yön kulkija sekä Öiset kitarat ovat de Godzinskyn sovittamia. De Godzinsky sävelsi musiikin 64:ään pitkään elokuvaan. De Godzinskyn tunnetuimpia sävellyksiä ovat ”Äänisen aallot”, ”Katupoikien laulu”, ”Sulle kauneimman lauluni laulan”, ”Sulle salaisuuden kertoa mä voisin” ja ”Pohjolan yö”. George de Godzinskyn poika on tunnettu musiikkiäänittäjä Robert (Robi) de Godzinsky, joka on toiminut myös musiikkiäänityksen opettajana Sibelius-Akatemiassa. De Godzinsky sai ansioistaan Pro Finlandia -mitalin vuonna 1975, säveltaiteilijain valtionpalkinnon vuonna 1981 ja professorin arvonimen ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana suomalaisena kevyen musiikin edustajana vuonna 1985. Luokka:Kapellimestarit
|