| abstract
| - Shadow Dreams (suomeksi: Varjounet) on lyhyttarina, mikä kertoo Monergin seikkailuista toisessa ulottuvuudessa ja miten hän muuttui Toaksi. Monerg seisoi Vulcanuksen lähellä. Hän katsoi ylös ja mietti, mitä tuolla ylhäällä voisi olla. Kuitenkin, hän ajatteli, että pian tapahtuisi jotain suurta. Muutama päivä sitten, hän oli nähnyt tyypin, joka oli kutsunut itseään Jekargomiksi. Se näytti haavoittuneelta, mutta Monerg ei luottanut häneen. Hän oli kuullut eräältä toiselta Agorilta, Loovirilta, että se Matoran oli nähnyt outoja unia. Monerg ei ollut välittänyt, vaan oli etsinyt itselleen jotain hyödyllistä. Tosin, tästä roska-aavikosta löytäisi mitään. Monerg tosin rupesi muistelemaan yhtä Agoria. "Oletko varma, että tämä on hyvä idea?" Monerg kysyi. "Tietty," Metar vastasi. Kaksikko oli tekemässä toisenlaisia ajoneuvoja, kunnes jotkut olivat räjähtäneet. Metar tosin oli keksinyt Sähkökynsiharppuunan. Se oli ehkä hyvä idea. "Mihin me testaamme tätä?" Monerg kysyi. "Tuossa on Glatorianeiden seinä. Ammutaan siihen," Metar sanoi. "Ihan miten vaan," Monerg sanoi hiljaa itsekseen. Kaksikko ampui ja se osui, mikä tuhosi osan kentästä. "Se toimii!!" Metar huusi. Pian Monerg kuuli räjähdyksen, mikä lopetti hänen muistelunsa. Siellä oli joku aika iso robotti. Se näytti näkevän unta. "Jos se ääni tuli täältä, niin mikä sen teki," Monerg ihmetteli. Pian robotti heräsi. Nyt Monerg näki sen paremmin. Se oli hieno, mutta hienompiakin olisi varmasti olemassa. Tosin robotti näytti olevan vihainen. Se rupesi ampumaan kaikkialle, huutaen: Missä Jekargom on?!!! Hän ei varmaan pitänyt siitä hepusta. Pian tosin maahan tuli halkeamia säteistä ja kaksikko putosi maan sisään. Monerg katsoi. Pudotus vain jatkui, jatkui ja jatkui. Hän tosin katsoi ja huomasi, ettei se robotti ollut hänen kanssaan. Monerg katsoi alaspäin ja tippui lopulta. Hän katseli ympäriinsä ja huomasi, asutusta. Yleensä Bara Magnan aavikolla ei koskaan ollut mitään asutusta. Mutta nyt oli toisin. Kaikkialla oli kaupunkeja. Jossain oli korkeita rakennuksia, joissain joitain muuta. Hän tosin huomasi taas sen kuilun. Se kuilu tosin imaisi hänet. Taas se pudotus jatkui. Monerg rupesi toivomaan, että se loppuisi. Eihän tätä kestäisi kukaan. Pudotus jatkui tällä kertaa entistä kauemmin. Hän huomasi monia paikkoja ja ulottuvuuksia. "Hmm, missäköhän minä olen?" Hän ihmetteli. Pian hän tömähti maahan. Siinä näkyi olevan lunta. Katsoen hiukan eteenpäin, hän näki hiekkaa. Kun hän katsoi taaksepäin, oli kasvillisuutta. Ja hänen vieressä virtasi puro. Monerg meni viidakkoon päin. Hän ei tuntenut sitä, mutta se muistutti joitain viidakkoja. Niin kuin esimerkiksi Tesaraa. Monerg oli ollut siellä joskus. Pian siellä oli kaupunki. Se oli suorastaan jättimäinen. Siellä näytti olevan Agoreja, niitä muistuttavia olentoja, joilla oli erikoisia kypäriä. Sitten oli kaikenlaisia muita olentoja ja joitain vanhuksia. Missäköhän Moneg oli? Pian yksi vanhuksista tuli hänen eteen. "Kukas sinä olet?" se kysyi. "Mikset ole töissä?" Monergin oli vaikea vastata. Mistäköhän hän voisi olla? "Olen..." hän mietti hetken ja sanoi: "Vulcanuksesta." "Jaahas," se sanoi. "Tule mukaani." Seuratessaan häntä, Monerg huomasi koko ajan paikan pimenevän. Monerg katsoi kaikkialle. Paikka oli kuin jättiläisen kotikaupunki. Se robotti, jonka hän oli nähnyt, ei ollut tullut. Hän siis oli täällä yksin. "Mihin olemme menossa?" Monerg kysyi. "Menemme Iconoxiin. Siellä päätämme mitä sinulle tehdään," vaihtoehtoinen Gestral vastasi. Pian he saapuivat kaupunkiin. Sitä vartioi Toa, jonka keihäästä Monerg ei olisi halunnut saava iskua. Se näytti pahalta. "Minne matka, Agori?" Toa kysyi, kun Gestral oli mennyt. "Seuraan tuota noin," Monerg vastasi. Hän osoitti Gestralia. "Jaahas, mutta minä seuraan sinua. Teitä tulityyppejä ei haluta tänne. Olettehan yrittäneet valloittaa tämän paikan Kivi- ja Hiekkaheimon kanssa. Sekä niiden kanssa liittyineiden Matoran-universumin henkilöiden kanssa!" Toa vastasi. Hän oli selvästi Jään Toa, mutta ärsyttävä. Monerg jatkoi matkaansa, kuten Gestral ja se Toa. Pian he saapuivat Iconoxiin. Se oli suuri ja näytti olevan kulttuuria täynnä. Sen paikan vieressä oli vesikylä Tajun ja viidakkokylä Tesara. Nekin olivat isoja ja kulttuurisia. Tuhannet Agorit ja Matoranit työskentelivä täällä, ja oli rauhallista. Kunnes rauha muuttui. Iso armejia Makutoja, Vortixxeja, Tulen, Kiven, Maan, Valon ja Varjon Toia, Voroxeja, Zesvoreita, Sgarleja, Skralleja, Zyglakeja, Tazyglakeja, Skakdeja ja Agoreja, sekä Matoraneja aluksissaan. Armejia oli jättimäinen ja näytti hyökkäävän tämän puoliskon kimppuun, ja he näyttivät tuovan varjoa... Monerg huomasi niiden tulevan ja valmistautui. Hän otti repustaan Sähkökynsiharppuunan ja hyökkäsi. Vaihtoehtoinen Toa Kualus tuli hänen mukaansa ja sanoi tälle: "Olet näköjään puolellamme. Miksi?" "En ole oikeasti täältä. Olen toisesta ulottuvuudesta, missä tälläistä sotaa ei koskaan syttyisi," Monerg vastasi. "Hyvä on, mutta emme voi voittaa noita kaikkia. Olemme hävinneet, eikä Spherus Magna koskaan yhdisty," Kualus sanoi. Monerg ei voinut uskoa korviaan. Jos sota päättyisi, yhdistyisikö Spherus Magna? Siinä tapauksessa, hänen pitäisi voittaa nuo, tai sitten lopettaa sota. Hän valitsi lopettamisen. Monerg kaatoi aseellaan monia. Näköjään Metar osasi rakentaa aseita. Pian paikalle saapui toinen Agori. Monerg ei voinut uskoa silmiään. Se oli hän, tai no, hän. Hänen edessään seisoi hän itse. Ilmielävänä. Tuo oli siis vaihtoehtoinen hän. Tai no, mitä väliä. Vaihtoehtoinen Monerg hyökkäsi hänen kimppuun. Sillä oli kynsiä ja ne näyttivät ikäviltä. Niissä oli verta, mikä varmaan merkitsi, että tuo oli voittanut monia ja ottanut veret voitonmerkiksiin. Siispä, oli aika tappaa oma itsensä. Vaihtoehtoinen Monerg potkaisi häntä salamannopeasti ja se osui. Tuo Monerg oli nopea ja hän löi. "Aaahh!!" oikea Monerg sanoi. "Tuo sattui. Miten pystyt tuohon?" "Helposti," sanoi vaihtoehtoinen Monerg. "Olen harjoitellut niin paljon, että refleksini ovat nopeita, iskuni vahvoja ja siinä, "kopio", päädyt hautaasi, ja veresi minun kynsiini." Oikea Monerg tiesi, ettei hänestä ollut paljoa vastusta. Tuo Monerg näytti olevan vahva, nopea ja tarpeeksi älykäs tietämään, mitä voitto vaatii. Vaihtoehtoinen Monerg hyökkäsi, mutta oikea ampui häntä Sähkökynsiharppuunalla, mikä sai vaihtoehtoisen "soturin" kaatumaan. Se siitä, Monerg sanoi, mutta ei tiennyt, että takana olevan vaihtoehtoinen Monerg oli hyökkäämässä kynsillään oikean kimppuun... Vaihtoehtoinen Monerg hyökkäsi ja otti kyntensä esiin. Oikea Monerg kaatui maahan ja hänen verensä alkoi vuotamaan. "En luovuta helposti, kuten näet. Vuodatin nyt jo ensiveren. Olet aika helppo saalis," vaihtoehtoinen sanoi. Oikea oli hiljaa, katsoi häntä, otti aseensa ja ampui. Se osui, mikä sai vaihtoehtoisen kaatumaan. Se lensi ja hän suuttui ja ampui Varjoenergiaa. Oikea väisti sen juuri ja juuri. "Miten ihmeessä sinä..." oikea oli aloittamaisillaan lausettaan, mutta vaihtoehtoinen otti aseensa ja ampui. Sekin osui. "Olen myös Varjo-Matoran. En enää Pla-Matoran. Olen voimakkaampi ja siksi nyt huomaat, miksi minulla on musta Pakari," vaihtoehtoinen sanoi. "Mutta se ei ole oikea Kanohini," hän sanoi ja otti naamion pois. Siitä paljastui Suuri Shelek. "Olen kokonaan Varjo-Matoran, joten luovuta. Sinulla ei ole voimia. Sinulla ei ole aseita. Ja pian ei henkeäkään." Oikea nousi ja päätti jatkaa taistelua. Vaikka oli jo hävinnyt, ei luovuta. Se on sisua. Vaihtoehtoinen Monerg hyökkäsi oikean kimppuun. He jatkoivat taistelua pitkään, kunnes vaihtoehtoinen ampui voimillaan. Oikea kaatui ja oli puolikuollut. Pian, hän nosui, otti aseensa ja ampui kaksi kertaa kovempaa. Se sai hänet tuntemaan itsessänsä jotain. Hän tunsi kasvavansa. Hänen aseensa muuttui myös. Hän sai toiseen, veriseen käteensä miekan. Hänen naamionsa, tuntui käytettävältä. Niin kuin hän muuttuisi. Niin hän muuttui... uudeksi Toaksi! Toa Monerg meni vaihtoehtoisen luo, nosti hänet ja kuristi häntä. "Olit ehkä oikeassa. Minulla ei ollut aseita, eikä voimia. Mutta nyt on. Olen nyt Plasman Toa." Toa Monerg heitti vaihtoehtoisen maahan ja lähti. Hän meni vaihtoehtoisen Brutakan luo. Tämä käytti Olmakiaan ja Toa Monerg pääsi pois tästä ulottuvuudesta. Pian hän saapui oikeaan ulottuvuuteen. Se oli kuin ennenkin. Pian hän tapasi toisen Toan. "Olen Daxvigasor. Johdan erästä tiimiä. Liitytko siihen?" "Kyllä. Haluan auttaa tätä ulottuvuutta. Varsinkin, kun Teridax hallitsee tätä nyt," Monerg vastasi. "Hienoa. Olet tervetullut tiimiini," Daxvigasor sanoi. Samaan aikaan, Vaihtoehtoinen Monerg huomasi ulottuvuusportin olevan yhä auki. Hän meni siitä läpi ja joutui outoon linnoitukseen. Siellä hän näki Makutan. "Näyttää siltä, että olet Varjo-Matoran ja tarvitset apua. Haluatko sitä?" Makuta kysyi. "Kyllä! Haluan muuttua Toaksi. Teen mitä vain sen eteen!" Vaihtoehtoinen Monerg sanoi. Makuta otti oudon kiven ja antoi sen Varjo-Matoranille. Tämä otti sen ja pian hän muuttui Toaksi. Kyllä. Kyllä. Tämä on vasta alkua, Belgazar sanoi ilkeä virne naamallaan. Tämän tarinan loppu, mutta tarina jatkuu Reign of Final Journeyssa...
|
![[RDF Data]](/fct/images/sw-rdf-blue.png)