| rdfs:comment
| - Pop-duo Mouth & MacNeal perustettiin vuonna 1971 levymoguli Hans van Hemertin toimesta. Hän saattoi yhteen kaksi varsin erilaista lahjakkuutta. Runsain karvoituksin varusteltu, kookas raspikurkku Mouth (oik. Willem Duyn, s. 31.3.1937 – k. 4.12.2004) oli kokenut konkari ja 13 vuotta iäkkäämpi, kuin duon perustamishetkellä vasta 21-vuotias, uransa ensiaskelia ottanut heleä-ääninen, viaton vaaleaverikkö Maggie MacNeal (oik. Sjoukje van’t Spijker, s. 5.5.1950). Hemert oli tuottanut molempien suojattiensa aikaisempia julkaisuja ja hän aisti pariskunnan välillä outoa kemiaa – eikä ollut väärillä jäljillä.
|
| abstract
| - Pop-duo Mouth & MacNeal perustettiin vuonna 1971 levymoguli Hans van Hemertin toimesta. Hän saattoi yhteen kaksi varsin erilaista lahjakkuutta. Runsain karvoituksin varusteltu, kookas raspikurkku Mouth (oik. Willem Duyn, s. 31.3.1937 – k. 4.12.2004) oli kokenut konkari ja 13 vuotta iäkkäämpi, kuin duon perustamishetkellä vasta 21-vuotias, uransa ensiaskelia ottanut heleä-ääninen, viaton vaaleaverikkö Maggie MacNeal (oik. Sjoukje van’t Spijker, s. 5.5.1950). Hemert oli tuottanut molempien suojattiensa aikaisempia julkaisuja ja hän aisti pariskunnan välillä outoa kemiaa – eikä ollut väärillä jäljillä. Mouth oli jo 1960-luvulta lähtien laulanut useiden bändien solistina ja tehnyt levytyksiä. MacNeal oli julkaissut vasta yhden soolosinglen, joka oli cover-versio Marvin Gayen kappaleesta ”I heard it through the grapevine”. Duon ensimmäinen yhteissingle ”Hey you love” oli heti menestys, mutta seuraavasta levystä oli tuleva vieläkin suurempi sellainen. Vuonna 1971 julkaistu ”How do you do” oli valtava hitti ympäri Eurooppaa ja aina Yhdysvalloissa asti. Levy viihtyi Billboardin HOT 100 listalla 19 viikkoa ja myi pelkästään Amerikassa yli miljoona kappaletta. Yhteensä singleä myytiin maailmanlaajuisesti kaksi miljoonaa. ”Hello-A” jatkoi hittiputkea ja albumit ”Mouth & MacNeal” ja ”Hello and thank you” olivat myös menestyksekkäitä. Mouth & MacNeal duo oli 1970-luvun alkupuoliskolla siis yksi Alankomaiden kansainvälisesti tunnetuimmista yhtyeistä, kun heidät kutsuttiin vuonna 1974 edustamaan kotimaataan Eurovision laulukilpailuissa. 27.2. pidetyssä kansallisessa karsinnassa he esittivät kolme rallia, joista asiantuntijaraati valitsi edustussävelmän. Rempseä, ajan hengessä rullaava ”Ik zie een ster” (Näen tähden) oli raadin ylivoimainen suosikki, joka nettosi pisteitä yli kaksi kertaa enemmän, kuin kaksi muuta ehdokasta yhteensä. Kappale oli luonnollisesti tuottaja Hans von Hemertin käsialaa. Alankomaiden musiikkiviennin kruununjalokivi lähti Brightonin kansainväliseen finaaliin vahvana ennakkosuosikkina. Finaalissa kappale käännettiin sääntöjen mahdollistamana tietenkin englanniksi muotoon ”I see a star”. Brightonin The Dome konserttihallissa Alankomaat esiintyi numerolla 12 ja sai luontevan ammattitaitoiselle esitykselleen raikuvat aplodit. Pahaksi onneksi samana iltana esiintyi kaksi vieläkin legendaarisempaa kilpailijaa vieläkin legendaarisempine kappaleineen. Kuten historiankirjat kertovat, Abba vei tuona iltana voiton ”Waterloo”-klassikollaan ja toiseksi sijoittui Italian Cigliola Cinquetti ”Si”-klassikollaan. Huonommilleen ei siis Mouth & MacNeal hävinnyt, sijoittuessaan komeasti pronssille. Duo sai joka tapauksessa viisustaan uuden menestyshitin, mutta se oli kuitenkin jäävä heidän viimeisekseen. Pian menestyksen jälkeen parivaljakon tiet erkanivat. Mouth jatkoi duetointia vaimonsa Ingrid Kupin kanssa nimellä Big Mouth & Little Eve. Maggie MacNeal eteni menestyksekkäälle, tuotteliaalle ja pitkälle soolouralleen. Vuonna 1980 Maggie nähtiin jälleen myös euroviisuestradilla Alankomaita edustamassa. Mouth jatkoi musisointia erilaisissa kokoonpanoissa aina poismenoonsa asti. Hän kuoli sydänkohtaukseen 67-vuotiaana vuonna 2004. Maggien viimeisistä vaiheista kerrotaan, että hän tekisi nykyään nostalgiakeikkoja uudessa Mouth & MacNeal duossa, jossa alkuperäistä Mouthia tuuraa Arie Ribbens. Luokka:Artistit
|
![[RDF Data]](/fct/images/sw-rdf-blue.png)