Avant-garde metal on eräs metallimusiikin tyylilaji, jossa rikotaan perinteistä äänimaailmaa ja totuttuja kappalerakenteita. Musiikille on tyypillistä teatraalisuus ja mahtipontisuus, luova uuden ja erilaisen etsiminen. Toisin kuin progressiivisessa metallissa, joka myös on kokeilevaa ja rajoja rikkovaa, avant-garde metalissa käytetään vielä radikaalimpia ratkaisuja, kuten aivan uudenlaisia ääniä, kappalerakenteita, sointukulkuja ja soittimia. Progressiivinen metalli keskittyy pikemminkin luomaan erikoisuutta uudentyyppisillä rytmeillä ja rakenteilla eikä niinkään soundeilla.
Avant-garde metal on eräs metallimusiikin tyylilaji, jossa rikotaan perinteistä äänimaailmaa ja totuttuja kappalerakenteita. Musiikille on tyypillistä teatraalisuus ja mahtipontisuus, luova uuden ja erilaisen etsiminen. Toisin kuin progressiivisessa metallissa, joka myös on kokeilevaa ja rajoja rikkovaa, avant-garde metalissa käytetään vielä radikaalimpia ratkaisuja, kuten aivan uudenlaisia ääniä, kappalerakenteita, sointukulkuja ja soittimia. Progressiivinen metalli keskittyy pikemminkin luomaan erikoisuutta uudentyyppisillä rytmeillä ja rakenteilla eikä niinkään soundeilla. Yleensä avant-garde metaliin liitetään synkkä tunnelma ja alakuloinen äänimaailma. Moni avant-garde-yhtye onkin aloittanut black metalilla ja siirtynyt myöhemmin kokeilemaan uusia tyylejä. Tällaisia yhtyeitä ovat esimerkiksi Arcturus ja Sigh. Ensimmäisenä avant-garde metal-yhtyeenä voidaan pitää sveitsiläistä Celtic Frostia, joka toi etenkin vuoden 1987 Into the Pandemonium-levyllään hyvin kokeellisia elementtejä esiin musiikissaan. Myös tsekkiläinen Master's Hammer on vaikuttanut osaltaan tyylin syntyyn.