| rdfs:comment
| - Vassiliki, Baroness von Ruffin (née Vassiliki Papathanasiou), best known professionally as Vicky Leandros, is a Greek singer and politician that has enjoyed a long and successful international career. She participated in Eurovision on two separate occasion, but both times as the representative for Luxembourg. Her first appearance was at the Eurovision Song Contest 1967 in Vienna with L'amour est bleu. Despite finishing in 4th place, the song went on to become an international hit, one of the few non-winning Eurovision songs to do so.
- Vicky Leandros, właśc. Vasilika Papathanasiou (ur. 23 sierpnia 1949 na wyspie Korfu w miejscowości Paleokastritsa w Grecji) – niemiecka piosenkarka pochodzenia greckiego. Córka Leandrosa (ojciec) i Boubou (matka) Papathanasiou, urodziła dwie córki (Milanę i Sandrę) i syna (Leandrosa), rozwódka (mąż Enno Freiherr von Ruffin). Uzyskała szerokie wykształcenie muzyczne: śpiew, gra na gitarze, balet. Zadebiutowała w 1965 singlem "Messer, Gabel, Schere, Licht", a rozgłos zyskała w 1972 za sprawą europejskiego międzynarodowego konkursu piosenki Eurowizji w Edynburgu (Szkocja), gdzie reprezentowała Luksemburg, zdobywając pierwszą nagrodę z francuskojęzyczną piosenką pod tytułem "Apres toi". Wcześniej w 1967 ze swoją piosenką "L'amour est bleu" zajęła na Eurowizji w Wiedniu czwarte miejsce. W Ni
- Vicky Leandros (oik. Vassiliki papathanasiou, synt. 23.8.1949) nähtiin vuonna 1967 Luxemburgin euroviisuedustajana uransa alkutaipaleella askeltaneena 17-vuotiaana tyttönä . Tästä taipaleesta oli tuleva pitkä ja kansainvälinen. Vicky peri musikaalisuutensa ja taiteilija(suku)nimensä isältään Leo Leandrosilta (oik. Leandros Papathanasiou), joka Saksaan muutettuaan loi myös itselleen uran päätoimisena muusikkona ja säveltäjänä. Suurin suosio jäi kuitenkin isä-Leandrosilta kokematta, mutta hän kanavoi taitonsa lahjakkaaseen tyttäreensä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Leo Leandros kirjoitti lauluja lukuisille kuuluisuuksille, kuten Julio Iglesiasille, Demis Roussosille ja Nana Mouskourille. Salanimellä Mario Panas Leo kirjoitti myös tyttärensä Vickyn toisen euroviisuedustussävelmän "Apres toi"
|
| abstract
| - Vassiliki, Baroness von Ruffin (née Vassiliki Papathanasiou), best known professionally as Vicky Leandros, is a Greek singer and politician that has enjoyed a long and successful international career. She participated in Eurovision on two separate occasion, but both times as the representative for Luxembourg. Her first appearance was at the Eurovision Song Contest 1967 in Vienna with L'amour est bleu. Despite finishing in 4th place, the song went on to become an international hit, one of the few non-winning Eurovision songs to do so. Her second attempt came at the Eurovision Song Contest 1972 in Edinburgh performing Après Toi. She won the contest, the first of back-to-back wins for Luxembourg in the early 1970s. In 2006, she was elected as a councillor in the Greek town of Piraeus, also serving as its deputy mayor. She stepped down in 2008, citing the stress of her workload and the conflict with her music career.
- Vicky Leandros (oik. Vassiliki papathanasiou, synt. 23.8.1949) nähtiin vuonna 1967 Luxemburgin euroviisuedustajana uransa alkutaipaleella askeltaneena 17-vuotiaana tyttönä . Tästä taipaleesta oli tuleva pitkä ja kansainvälinen. Vicky peri musikaalisuutensa ja taiteilija(suku)nimensä isältään Leo Leandrosilta (oik. Leandros Papathanasiou), joka Saksaan muutettuaan loi myös itselleen uran päätoimisena muusikkona ja säveltäjänä. Suurin suosio jäi kuitenkin isä-Leandrosilta kokematta, mutta hän kanavoi taitonsa lahjakkaaseen tyttäreensä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Leo Leandros kirjoitti lauluja lukuisille kuuluisuuksille, kuten Julio Iglesiasille, Demis Roussosille ja Nana Mouskourille. Salanimellä Mario Panas Leo kirjoitti myös tyttärensä Vickyn toisen euroviisuedustussävelmän "Apres toi" yhdessä Klaus Munron kanssa vuonna 1972. Korfun saarella syntynyt Vicky asui ensimmäiset vuotensa isoäitinsä helmoissa, koska hänen isänsä loi uraa Saksassa. Vuonna 1958 tyttö pääsi vihdoin muuttamaan vanhempiensa luo heidän uuteen kotimaahansa, mutta pian hänen vanhempansa erosivat. Vicky jäi isänsä huollettavaksi ja neitokaisen arki täyttyi soitto-, laulu- ja tanssitunneista. Vuonna 1965 julkaistiin Vickyn ensimmäinen single "Messer, Gabel, Schere, Licht", joka oli samalla menestyksekkään yhteistyön alku. Hänen isänsä nimittäin toimi tyttären säveltäjänä, tuottajana ja managerina. Lopullinen läpimurto tapahtui pari vuotta myöhemmin, kun isä-Leandros sai manageroitua tyttärensä Luxemburgin edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin. Kappale tilattiin hittisäveltäjä André Poppilta, jonka kynästä oli lähtenyt jo yksi eurovisiovoittaja "Tom Pillibi" vuodelta 1960. Myös vuoden 1964 neljänneksi sijoittunut Ranskan edustaja oli Poppin tuotantoa, kuten myös vuoden 1975 Monacon edustuskappale joka tosin ei enää menestynyt kovin hyvin. Wienissä pidetyssä kansainvälisessä Eurovisiofinaalissa Luxemburg, Vicky ja kappale "L'amour est bleu" kuultiin toisena esityksenä. Jokaisen maan kymmenen tuomarin annettua pisteensä (siis yhden per nenä), Iso-Britannia oli ansaitusti ylivoimainen. Seuraavista sijoista käytiin tasainen taisto ja lopulta Luxemburg asettui sijalle 4. Kappaleesta "L'amour est bleu" sukeutui kuitenkin kilpailun kappaleista kiistatta suurin menestyjä.Sen rinnalla kalpeni, jopa Sandie Shaw'n voittoisa "Puppet on a string". Tosin suurin menestysversio tehtiin ranskalaisen orkesterinjohtajan Paul Mauriatin toimesta. Instrumentaalinen "Love is blue" nousi Yhdysvaltojen Billboard-listan ykköspallille viideksi viikoksi. Vicky itse levytti kappaleen ranskankielisen version lisäksi englanniksi, saksaksi, italiaksi ja hollanniksi. Suurin menestys Vickyn singlelle tuli Japanista ja Kanadasta. "L'amour est bleu" on myös suomalaisille tuttu kappale paitsi Vickyn ja Paul Mauriatin versioina, myös suomalaisina tulkintoina. Yleensä varsin omavaraisena tunnettu Jukka Kuoppamäki sanoitti siitä itselleen läpimurtohitin vuonna 1968 ja myöhemmin myös Yölintu-yhtye on tehnyt siitä oman tulkintansa. Kappale toimikin lähtölaukauksena Vickyn kansainväliselle uralle ja hän onkin tehnyt levytyksiä peräti kahdeksalla eri kielellä. Palatessaan Eurovisio-estradille vuonna 1972 Vicky Leandros oli jo maailman konserttisalit kiertänyt konkari, vaikka ikää ei paljon yli kahdenkymmenen ollut vielä silloinkaan. Vuonna 2006 Vicky palasi euroviisukuvioihin Saksan karsinnassa, mutta edustuspaikka jäi saavuttamatta. Luokka:Artistit
- Vicky Leandros, właśc. Vasilika Papathanasiou (ur. 23 sierpnia 1949 na wyspie Korfu w miejscowości Paleokastritsa w Grecji) – niemiecka piosenkarka pochodzenia greckiego. Córka Leandrosa (ojciec) i Boubou (matka) Papathanasiou, urodziła dwie córki (Milanę i Sandrę) i syna (Leandrosa), rozwódka (mąż Enno Freiherr von Ruffin). Uzyskała szerokie wykształcenie muzyczne: śpiew, gra na gitarze, balet. Zadebiutowała w 1965 singlem "Messer, Gabel, Schere, Licht", a rozgłos zyskała w 1972 za sprawą europejskiego międzynarodowego konkursu piosenki Eurowizji w Edynburgu (Szkocja), gdzie reprezentowała Luksemburg, zdobywając pierwszą nagrodę z francuskojęzyczną piosenką pod tytułem "Apres toi". Wcześniej w 1967 ze swoją piosenką "L'amour est bleu" zajęła na Eurowizji w Wiedniu czwarte miejsce. W Niemczech znana przede wszystkim jako wokalistka szlagierowa, która wylansowała mnóstwo piosenek. Jej najbardziej popularnym przebojem, który w 1974 w Niemczech wiele tygodni nie schodził z pierwszego miejsca najlepiej sprzedających się singli, jest piosenka "Theo wir fahr'n nach Lodz (Teo pojedźmy do Łodzi)". Jest to też jej jedyna znana piosenka w Polsce, gdyż jej treść dotyczy Łodzi. Piosenka ta stała się też hymnem promującym Łódź w Niemczech. Ostatnio artystka wiele koncertuje w Niemczech przypominając swoje stare sprawdzone przeboje. Nagrała też niemiecką wersję piosenki "My Heart Will Go On" pod tytułem "Weil mein Herz Dich nie mehr vergisst" do niemieckiej wersji filmu "Titanic". W 2003 nagrała też album m.in. ze znanym muzykiem greckim Mikisem Theodorakisem. W 2006 ponownie nieskutecznie ubiegała się o uczestnictwo w konkursie Eurowizji z piosenką "Don't break my heart".
|
![[RDF Data]](/fct/images/sw-rdf-blue.png)